Näkijän tytär

Sain viikonloppuna luettua loppuun Kristiina Vuoren esikoiskirjan Näkijän tytär. Rapiat 500 sivua menivät yllättävän nopeasti vetävän kerronnan ja visuaalisesti inspiroivan kielen ansiosta. Näkijän tytär on historiallinen romaani, joka sisältää romantiikkaa, huimia juonenkäänteitä ja juonittelua, mutta myös mielenkiintoisia historiallisia yksityiskohtia 1200-luvun Suomessa. Tapahtumat sijoittuvat Hämeeseen, minulle henkilökohtaisesti tutuille paikoille, joten kirja oli siinäkin suhteessa kiinnostava.

Näkijän tytär eli Eira on raiskauksen tuloksena syntynyt tyttö, jonka puolia avioliiton ulkopuolisena syntyneenä ei pidä juuri kukaan muu kuin hänen isoisänsä. Isoisä Ulf Stark on Teinperin kartanon herra ja yksinvaltias. Kun Eira varttuu, tulee ilmi, että hänellä on näkijän ja shamaanin lahjan, joka on enemmänkin kirous kristinuskon levitessä Suomeen.

Vaikka Näkijän tytär on historiallinen romaani, minulle tuli siitä mieleen tv-sarja Game of Thrones, joka perustuu George R. R. Martinin fantasiakirjasarjaan Tulen ja jään laulu. Tunnelma on samanlainen, koska molemmissa ylipäätään hengissä selviäminen tapahtumien keskellä on jo sinällään saavutus. Selviytyminen vaatii hahmoilta älyä, juonittelua ja myös tuuria.

Näkijän tytär on mitä parhainta lomalukemista, koska kerran sen aloitettua kirjaa on vaikea jättää kesken. On vaikea uskoa, että se on kirjoittajansa esikoiskirja. Itse jään innolla odottamaan Vuoren seuraavaa kirjaa.                                     

Kesämeikki

Kesällä meikkaaminen on erilaista kuin talvella, varsinkin kun omistaa ihon, joka talvella kuivuu pinnalta ja kesällä rasvoittuu leuasta ja otsasta. Ajattelin esitellä tuotteet, joilla oma kesämeikkini syntyy. Yleensä arkena käytän vain värillistä kosteusvoidetta, ripsiväriä ja huulikiiltoa. Joskus ja juhlaan kuitenkin panostan enemmän meikkiin.

 Silloin meikkipohja syntyy Maybellinen Fit me!-peitevoiteella (sävy 15), Lumenen mineraalimeikkipuuterilla (Mantelikerma) ja Maybellinen voidemaisella poskipunalla. Meikkipussi on Ikea Family-mallistoa.

 Silmämeikissä käytän tätä Cliniquen tax free-kaupasta ostettua kesäpalettia vuodelta miekka. Luomivärit ovat kivan kesäisiä ja poskipunilla ja huulikiilloilla saa kivaa vaihtelua. Paletti on erittäin kätevä erityisesti matkoilla. Luomivärit ovat Colour Surge Eye Shadow Soft Shimmer ovat Buttercup, Frosted Blossom, Aquamarine, Keylime Pie ja Blue Satin, joita yhdistelemällä saa tosi kivoja efektejä.

                                                                                                          

                                                                                                

Silmämeikin rajaan tänä kesänä Yves Rocherin metallinhohtoisella Kohl duo-rajauskynällä. Kulmat saa kesällä hyvin kuriin Lumenen kulmien muotoiluvahalla, joka on todellinen luottotuote, tällä hetkellä menossa viides putkilo. Ruskea on hyvä sävy tällaisille maantien värisille kumille. Ripsiväri on Max Factorin Lash Extension Effect (black/brown), joka on vedenkestävä, mutta putsaantuu kätevästi normaalilla meikinpoistoaineella, itse käytän Erisanin ihonpuhdistusgeeliä tai Yves Rocherin meikinpuhdistusvettä, ja molemmilla lähtee sen kummemmin hinkkaamatta. En pidä ns. hämähäkinjalkaefektistä, jota monet tuuhentavat ripsarit aiheuttavat. Tällä Max Factorilla saa runsaat, mutta luonnolliset ripset, se tosin vaatii kaksi levitystä.

Huulille käytän joko Isadoran kosteuttavaa kiiltoa (10 Angora Pink) tai Yves Rocherin Luminelle-punaa, sävy Roosa sorbetti.

Käyttämäni sävyt ovat vaaleita ja pastellisia, jotka sopivat sekä vaalealle että jo ruskettuneelle iholle. Muutenkin meikkifilosofiani suosii luonnollista lookkia, niin meikissä kuin muutenkin olemuksessa. Esimerkiksi rakennekynnet ja hiusten pidennykset ovat minulle kauhistus, minun tyylini eivät sovi.

Rajanvetoa

Minulla oli tänään taas terapia-aika. Käyn terapiassa kahden viikon välein juttelemassa elämästäni ja siitä, kuinka olen päätynyt tähän tilanteeseen. Olen siis kärsinyt vaikea-asteisesta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä niin sanotusti virallisesti noin kuusi vuotta. Tosin tunnistan masennuksen ja ahdistuneisuuden oireita jo lapsuus- ja nuoruusajoilta.

Keskustelimme tänään terapeutin kanssa siitä, kuinka minullakin on oikeus vetää omat rajani ja olla persoonaltani sellainen kuin itse haluan. Olen aina ollut jees-tyttö, kiltti ja kaikkeen suostuvainen. En ole halunnut loukata toisia sanomalla ei tai pitämällä omasta mielipiteestäni kiinni. Kiltin tytön syndrooma on aiheuttanut sen, että se kuka minä oikeasti olen, on ollut itseltäni pitkään hukassa. Sosiaalisessa kanssakäymisessä olen pyrkinyt mukautumaan samankaltaiseksi kuin muut, en siis ole osannut olla oma itseni.

Vuosia jatkunut koulukiusaaminen aiheutti sen, että tarkkailen omaa käytöstäni jatkuvasti, varsinki jos olen sellaisessa tilanteessa, jossa muut henkilöt ovat vieraampia. Oikeastaan olen oma itseni vain perheeni ja mieheni sekä lähimpien lapsuudesta tuttujen ystävien seurassa. En olekaan aikuisiällä solminut yhtään merkittävää ystävyyssuhdetta. 

Toisaalta masennukseeni liittyy myös piirteitä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, siitä lisää täältä: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/.../khp00074. Tunnistan  oireista monia, tosin raja persoonallisuushäiriön ja trauman aiheuttaman tunne-elämän häiriön välillä on minun kohdallani epäselvä. Välillä kyllästyn kaiken maailman diagnooseihin ja ajattelen, että minä nyt vain olen tällainen vikakappale, jonka elämää ei ole tarkoitettukaan helpoksi.

Jollekin terveellä itsetunnolla varustetulle henkilölle ajatus oman persoonan häilyväisyydestä saattaa olla vieras, jopa mahdoton. Elämääni ovat niin pitkän aikaa määritelleet syyllisyys ja häpeä siitä kuka olen, niin fyysisesti kuin henkisestikin, että ole hukannut oman itseni. Minusta tuntuu tällä hetkellä siltä, että olemassa oloni perustuu yksinomaan siihen palautteeseen, jota saan muilta omaa persoonaani koskien. Tehtäväni tälle kesälle onkin opetella sanomaan ei, ilmaisemaan omat tunteeni ja tarpeeni ja sisäistää se tosiasia, että minä en ole vastuussa muiden tunteista. Näissä omissakin on tarpeeksi tekemistä.

Tuntemuksia ja tarinoita

Tämä on ensimmäinen blogimerkintäni ikinä. Tai no, joskus aikaisemminkin olen kirjoitellut, mutta niitä ei ikinä julkaistu missään. Blogini tärkein tarkoitus on toimia terapiana itselleni, siis eräänlaisena päiväkirjana. Olen toki päiväkirjaa pitänyt aikaisemminkin, mutta se on kovin yksinäistä puuhaa puhumattakaan siitä, että kaikista merkinnöistä en saa edes minä mitään selvää :-D

Haluaisin myös, että ehkä joku jossain löytäisi tiensä blogiini ja saisin ajatuksilleni vastakaikua ja vuorovaikutteisuutta. Ajatukseni saattavat vaihdella niin sanotuista kevyistä aiheista hyvinkin syvälliseen pohdintaan. Ajattelen niin, että tämä blogi on oma henkilökohtainen kanavani purkautua, joten teksti saattaa olla välillä kovaa ja jopa provosoivaa. Pyrin kuitenkin siihen, etten loukkaa ketään. Luulenpa kuitenkin, että saan aikas pitkälle höpistä ihan itsekseni.

Niin kuin "oikeassa" elämässäkin, niin myös täällä bittiavaruudessa tuppaa fakta ja fiktio menemään iloisesti sekaisin. Se vain yksinkertaisesti kuuluu ihmisen psykologiaan. Blogissani siis saattaa välillä löytyä myös lyhyitä tarinoita, mitä nyt impulsiivisesti sattuu tulemaan. Kaikkea ei kannata ottaa tosissaan, tosin useimmiten tosi elämä on ihmeellisempää kuin satu. 

Käsittelen blogissani omaa elämääni, joka tällä hetkellä sisältää paljon omaa aikaa, mieheni kanssa kaksistaan eloa, kesästä nauttimista ja lomamatkan suunnittelua, oman sisäisen äänen etsimistä ja tästä hetkestä nauttimisen oppimista sekä masennuksen ja paniikkihäiriön kanssa ihmettelyä.

Yritän edelleen 33-vuotiaana opetella elämään rauhassa oman itseni kanssa. Toivon, että tämä kirjoittaminen olisi osaksi apuna siinä.